Eilinen postaukseni ei loppuen lopuksi kertonut paljon mitään itse paikasta. Yritän nyt kertoa mahd paljon ja laitan kuvia. Kuvat kuitenkin kertovat paljon enemmän kuin selitykseni. Tulimme juuri Mirkan kanssa Dublinin keskustasta joten kerron ensin hieman päivästämme siellä.
Koska julkinen liikenne vieraassa maassa on aina scary!!! Päätimme reippaina tyttöinä lähteä kävelemään kohti keskustaa.... tuntia myöhemmin kadut ja talot alkoivat näyttää enemmän ns. "Ytimeltä". Jänskän näköistä kun monen täysin samanlaisen talon välissä on kappelin näköisiä rakennuksia. Dublin on myös kaiken komeutensa takana hyvin sokkeloinen kaupunki, ainakin vielä näin aluksi. Kahden tunnin kiertelyn jälkeen löysimme ihanan Italialaisen ruokapaikan johon jäimme syömään. Enään ei jaksanut jäädä etsimään kauppoja tai ostoskeskusta, vaan seuraava tehtävä oli löytää bussipysäkille. Kumpikaan meistä ei olisi jaksanut enään kävellä takaisin asunnolle. Nopeasti google mapsista katsottuna olimme jo kävelleet n 8km!
Liikenne on kyllä todella hurjaa täällä. Jokaisella on vähän omat liikennesäännöt ja omat nopeudet. Välillä sai jännittää kun loikki tien yli. Tuntuu ettei täällä ole väliä onko tolpassa vihreä vai punainen valo. Kaikista häiritsevintä täällä on vääränpuoleinen liikenne!! Joskus kun katson autoa nopeasti näyttää ettei siellä olisi kuskia kunnes muistan että kuski ei istukkaan auton vasemmalla puolella. Ehkä tähänkin tottuu, toivottavasti ei kuitenkaan liikaa koska kun tulen takaisin Suomeen...toivon että muistan "oikeat" liikennesäännöt. Jalankulkijana täällä on kuitenki helppoa liikkua. Keskustassa ihmisten määrä oli suht sama kuin Helsingin keskustassa ruuhka aikaan.
Ensimmäinen päivä alkaa olla kohta ohi. Olen niin happy siitä että Dolores ja Dave osoittautuivat todella ihaniksi ihmisiksi. Heti aamulla kun heräsin ja menin alakertaan aamiaiselle, molemmat toivottivat hyvää huomenta ja heistä näkee että he haluavat meidän viihtyvän luonaan. Viime yönä täällä oli myös Doloresin tyttären tytär, iältään n 4 vuotias. Hän oli todella suloinen ja ujoudestaan huolimatta uskalsi tulla juttelemaan. Toivottavasti myös huomenna töissä minut otetaan yhtä hyvin vastaan.
Yläpuolella kuva asunnosta. Se on pieni, mutta kotoisa ja tunnelma on lämmin <3
Isompi yläkerran ikkuna on minun huoneeni ikkuna.
Ainiin melkein jo unohdin! Olen saanut uuden nimen :D Dave nimesi minut Mariaksi, kun Verna on liian vaikea lausua. Saattaa mennä hetki ennenkuin totun siihen että minua kutsutaan nimellä Maria. En onneksi ole ainoa sillä myös Mirka sai uuden nimen Anna :D
Huomenna alkaa tän neidin työt vanhainkodissa called; St. Gabriels Nursing Home.
Innolla odotan mitä siellä on vastassa.
Nyt hyvää yötä! Terkuin, Maria!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti